ahdistuneisuushäiriö

Ahdistuneisuushäiriö: Oireet, Hoito ja Selviytymiskeinot

Jokainen meistä tuntee ahdistusta jossain elämänsä vaiheessa. Se on normaali reaktio uhkaavissa tai stressaavissa tilanteissa. Mutta entä kun ahdistus ottaa vallan elämästäsi, ilmenee ilman selvää syytä tai jatkuu pitkään stressitilanteen jälkeen? Silloin kyseessä voi olla ahdistuneisuushäiriö.

Ahdistuneisuushäiriö on yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Se vaikuttaa merkittävästi arkeen, ihmissuhteisiin ja elämänlaatuun. Tässä artikkelissa käsittelemme ahdistuneisuushäiriön eri muotoja, oireita, syitä ja tehokkaita hoitokeinoja. Lisäksi kerromme, mistä voit hakea apua Suomessa.

On tärkeää muistaa, että ahdistuneisuushäiriöstä voi toipua. Asianmukaisen hoidon ja tuen avulla monet ihmiset oppivat hallitsemaan oireitaan ja elämään täysipainoista elämää. Avun hakeminen ei ole heikkouden merkki – se on askel kohti parempaa hyvinvointia.

Mitä eroa on normaalilla ahdistuksella ja ahdistuneisuushäiriöllä?

Ahdistus on evoluution myötä kehittynyt tunne, joka auttaa meitä reagoimaan vaaratilanteisiin. Kun kohtaamme uhan, kehomme “taistele tai pakene” -reaktio aktivoituu: sydän lyö nopeammin, hengitys kiihtyy ja aistimme terävöityvät. Tämä reaktio on ollut elintärkeä lajimme selviytymiselle.

Normaali ahdistus:

  • On tilapäistä ja liittyy usein tiettyyn tilanteeseen tai tapahtumaan
  • Helpottaa, kun stressaava tilanne on ohi
  • On voimakkuudeltaan suhteessa tilanteeseen
  • Ei merkittävästi häiritse jokapäiväistä elämää

Ahdistus sen sijaan eroaa normaalista ahdistuksesta monin tavoin:

  • Voimakkuus ja kesto: Ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on suhteettoman voimakasta tilanteeseen nähden ja jatkuu pitkään, usein kuukausia tai vuosia.
  • Toimintakyvyn heikkeneminen: Ahdistus aiheuttaa merkittävää kärsimystä ja haittaa arkielämässä. Se voi vaikeuttaa työntekoa, opiskelua, ihmissuhteita ja harrastuksia.
  • Ilmeneminen ilman selkeää syytä: Ahdistuneisuushäiriössä voimakasta ahdistusta voi ilmetä ilman selvää laukaisevaa tekijää.
  • Välttämiskäyttäytyminen: Henkilö alkaa usein vältellä tilanteita, jotka aiheuttavat ahdistusta, mikä voi johtaa elämänpiirin kaventumiseen.

Kun ahdistus alkaa hallita elämää eikä enää palvele tarkoitustaan suojella meitä todelliselta vaaralta, kyseessä voi olla Ahdistus.

Yleisimmät ahdistuneisuushäiriöt

Ahdistuneisuushäiriöitä on useita erilaisia. Niillä on omia erityispiirteitään, mutta myös paljon yhteisiä oireita. Seuraavassa esittelemme lyhyesti yleisimmät ahdistuneisuushäiriöt Suomessa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD)

Yleistynyt Ahdistus (engl. Generalized Anxiety Disorder, GAD) on tila, jossa henkilö kokee jatkuvaa, liiallista huolta ja ahdistusta monista eri asioista. Huolenaiheita voivat olla esimerkiksi terveys, raha-asiat, työ, ihmissuhteet tai arkiset asiat.

Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle on tyypillistä:

  • Jatkuva, hallitsematon murehtiminen
  • Levottomuuden tunne
  • Jännittyneisyys ja vaikeus rentoutua
  • Keskittymisvaikeudet
  • Väsymys
  • Uniongelmat

Häiriöön liittyy usein myös somaattisia oireita, kuten lihasjännitystä, hikoilua ja sydämentykytystä. Yleistynyt Ahdistus kehittyy usein vähitellen ja voi jäädä tunnistamatta, koska henkilö saattaa ajatella olevansa “vain huolestuja luonteeltaan”.

Paniikkihäiriö

Paniikkihäiriö ilmenee toistuvina, äkillisinä paniikkikohtauksina. Paniikkikohtaus on intensiivinen ahdistuskohtaus, joka saavuttaa huippunsa muutamassa minuutissa ja aiheuttaa voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

Paniikkikohtauksen oireita ovat:

  • Sydämentykytys, nopea sydämen syke
  • Hikoilu, vapina
  • Hengenahdistus, tukehtumisen tunne
  • Rintakipu tai epämukavuuden tunne rinnassa
  • Huimaus, pyörrytys
  • Epätodellisuuden tunne (derealisaatio) tai itsestä irrallisuuden tunne (depersonalisaatio)
  • Kontrollin menettämisen pelko
  • Kuoleman pelko

Paniikkihäiriöön liittyy usein pelko uusista kohtauksista ja niiden välttely. Tämä voi johtaa “pelkoa pelkäämiseen” ja rajoittaa merkittävästi henkilön liikkumista ja toimintaa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko (sosiaalinen fobia)

Sosiaalisten tilanteiden pelko, tai sosiaalinen Ahdistus, on voimakasta ja jatkuvaa pelkoa sosiaalisia tilanteita kohtaan. Henkilö pelkää joutuvansa muiden arvioinnin, tarkkailun tai arvostelun kohteeksi.

Tyypillisiä piirteitä ovat:

  • Voimakas pelko sosiaalisissa tilanteissa (esim. esiintyminen, small talk, syöminen muiden seurassa)
  • Pelko nolostumisesta tai häpeän kokemisesta
  • Sosiaalisten tilanteiden välttely
  • Ennakoiva ahdistus tulevista sosiaalisista tilanteista
  • Fyysisiä oireita kuten punastuminen, hikoilu, vapina, sydämentykytys

Sosiaalinen fobia voi olla yleistynyt (lähes kaikki sosiaaliset tilanteet aiheuttavat ahdistusta) tai erityinen (vain tietyt tilanteet, kuten julkinen puhuminen).

Määräkohtaiset pelot (fobiat)

Määräkohtaiset pelot, eli fobiat, ovat voimakasta ja irrationaalista pelkoa tiettyjä kohteita tai tilanteita kohtaan. Yleisiä fobioita ovat:

  • Eläinfobiat (esim. hämähäkki-, käärme- tai koirafobia)
  • Luonnonilmiöfobiat (esim. ukkos- tai myrskyfobia)
  • Veri-injektio-vammafobia (veren, pistosten, lääketieteellisten toimenpiteiden pelko)
  • Tilannefobiat (esim. korkeiden paikkojen pelko, lentopelko, ahtaiden paikkojen pelko)

Fobioihin liittyy tyypillisesti pelon kohteen välttely ja voimakas ahdistusreaktio, jos henkilö joutuu kohtaamaan pelkonsa.

Vaikka pakko-oireinen häiriö (OCD) ja traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) luokitellaan nykyään omiksi diagnoosiryhmiksi, ne liittyvät läheisesti ahdistuneisuushäiriöihin. Molemmissa häiriöissä ahdistus on keskeinen oire, ja hoitomenetelmät ovat osittain samoja kuin ahdistuneisuushäiriöissä.

Ahdistuneisuushäiriön oireet: Miten tunnistaa?

Ahdistus oireet voidaan jakaa psyykkisiin, fyysisiin ja käyttäytymiseen liittyviin oireisiin. On tärkeää muistaa, että oireet vaihtelevat yksilöllisesti ja ahdistuneisuushäiriön tyypin mukaan.

Psyykkiset oireet

Ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä oireita ovat:

  • Jatkuva huoli ja murehtiminen: Keskeinen oire erityisesti yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä.
  • Levottomuus: Sisäinen rauhattomuuden tunne, vaikeus rentoutua.
  • Ärtyneisyys: Matala ärsytyskynnys, helposti syntyvä turhautuminen.
  • Keskittymisvaikeudet: Vaikeus keskittyä tehtäviin ahdistuksen viedessä huomiota.
  • Irrationaaliset pelot: Voimakkaat pelot, jotka henkilö itsekin saattaa tunnistaa suhteettomiksi.
  • Katastrofiajattelu: Taipumus odottaa pahinta mahdollista lopputulosta.
  • Univaikeudet: Nukahtamisvaikeudet, katkonainen uni tai painajaiset.
  • Pelko kontrollin menettämisestä: Tunne siitä, ettei kykene hallitsemaan omia ajatuksiaan tai tunteitaan.

Fyysiset oireet

Ahdistuneisuushäiriöön liittyy monia fyysisiä oireita, jotka johtuvat autonomisen hermoston aktivoitumisesta:

  • Sydämentykytys: Nopea sydämen syke, tietoisuus sydämen lyönneistä.
  • Hikoilu: Erityisesti kämmenet ja otsa voivat hikoilla voimakkaasti.
  • Vapina: Käsien, jalkojen tai koko kehon tärinä.
  • Hengitysvaikeudet: Hengenahdistus, hyperventiloiminen, tunne, ettei saa tarpeeksi ilmaa.
  • Pahoinvointi ja vatsavaivat: Vatsakipu, ripuli, nopeutuneet vatsan toiminnot.
  • Lihasjännitys: Jännittyneisyys erityisesti hartioissa, niskassa ja selässä.
  • Huimaus ja pyörrytys: Epävakauden tunne, pyörtymisen pelko.
  • Kuumat ja kylmät aallot: Kehon lämpötilan muutokset.
  • Puutuminen tai pistely: Erityisesti käsissä ja jaloissa.
  • Väsymys: Jatkuva väsymyksen tunne ahdistuksen kuluttaessa energiaa.

Käyttäytymiseen liittyvät oireet

Ahdistus vaikuttaa usein myös henkilön käyttäytymiseen:

  • Välttelykäyttäytyminen: Ahdistusta aiheuttavien tilanteiden tai kohteiden välttely (esim. sosiaalisten tilanteiden, julkisten paikkojen tai tiettyjen toimintojen välttely).
  • Turvakäyttäytyminen: Toiminta, jonka avulla henkilö pyrkii vähentämään ahdistusta (esim. lääkkeiden mukana pitäminen, tietyn henkilön läsnäolon vaatiminen).
  • Jatkuva varmistelu: Tarve varmistaa asioita toistuvasti (esim. onko ovi lukossa, onko sähkölaitteet sammutettu).
  • Eristäytyminen: Sosiaalisten kontaktien väheneminen, kotiin jääminen.
  • Pakkoliikkeet tai rituaalit: Tiettyjen toimintojen toistaminen ahdistuksen lievittämiseksi.
  • Keskittymisvaikeudet: Vaikeus keskittyä työhön, opiskeluun tai muihin tehtäviin.
  • Päihteiden käyttö: Alkoholin tai muiden päihteiden käyttö ahdistuksen lievittämiseksi.

On hyvä muistaa, että moni kokee ajoittain näitä oireita ilman, että kyseessä olisi Ahdistus . Diagnoosi edellyttää, että oireet ovat pitkäkestoisia, voimakkaita ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää.

Mikä voi aiheuttaa ahdistuneisuushäiriön?

Ahdistuneisuushäiriön kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät. Harvoin on yhtä selkeää syytä, vaan kyseessä on erilaisten biologisten, psykologisten ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus.

Geneettinen alttius

Ahdistuneisuushäiriöillä on perinnöllinen komponentti. Jos lähisukulaisilla on ahdistuneisuushäiriö, riski sen kehittymiseen on suurempi. Tutkimukset osoittavat, että perimän osuus Ahdistus kehittymisessä on noin 30-40%.

Aivojen kemia ja rakenne

Ahdistuneisuushäiriöihin liittyy muutoksia aivojen välittäjäaineissa, erityisesti serotoniinin, noradrenaliinin ja gamma-aminovoihapon (GABA) toiminnassa. Myös tiettyjen aivoalueiden, kuten amygdalan (mantelitumake) ja prefrontaalisen aivokuoren toiminnan muutokset voivat vaikuttaa Ahdistus kehittymiseen.

Elämänkokemukset

Monet elämänkokemukset voivat altistaa Ahdistus:

  • Lapsuuden traumaattiset kokemukset (laiminlyönti, väkivalta, hyväksikäyttö)
  • Merkittävät elämänmuutokset (avioero, työpaikan menetys, muutto)
  • Traumaattiset tapahtumat (onnettomuus, väkivallan kohteeksi joutuminen)
  • Pitkäaikainen stressi

Persoonallisuustekijät

Tietyt persoonallisuuden piirteet voivat altistaa ahdistuneisuushäiriöille:

  • Neuroottisuus (taipumus kokea negatiivisia tunteita)
  • Perfektionismi
  • Ylikorostunut vastuuntunto
  • Vahva tarve kontrolliin
  • Korkea vaatimustaso itseä kohtaan

Pitkittynyt stressi

Pitkään jatkuva stressi voi kuormittaa kehon stressinsäätelyjärjestelmää ja altistaa ahdistuneisuushäiriöille. Työstressi, taloudelliset huolet tai jatkuva kiire voivat lopulta ylittää psyykkisen sietokyvyn.

Muut sairaudet ja päihteiden käyttö

Ahdistus taustalla voi olla myös:

  • Somaattinen sairaus (kilpirauhasen toimintahäiriöt, sydänsairaudet, hengityselinsairaudet)
  • Toinen mielenterveyden häiriö (masennus, päihdehäiriö)
  • Päihteiden käyttö tai niistä vieroittuminen
  • Lääkkeiden sivuvaikutukset

On tärkeää ymmärtää, että Ahdistus eivät johdu henkilön heikkoudesta tai luonteen puutteista. Kyseessä on todellinen lääketieteellinen tila, jonka syntyyn vaikuttavat monet tekijät.

Miten ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan?

Hyvä uutinen on, että ahdistuneisuushäiriöitä voidaan hoitaa tehokkaasti. Tutkimusten mukaan 60-80% potilaista hyötyy merkittävästi hoidosta. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti huomioiden Ahdistus tyyppi, oireiden vakavuus ja henkilön elämäntilanne.

Psykoterapia

Psykoterapia on yksi ahdistuneisuushäiriöiden tärkeimmistä hoitomuodoista. Erityisen tehokkaaksi on osoittautunut kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT).

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) auttaa tunnistamaan ja muuttamaan ahdistusta ylläpitäviä ajatus- ja käyttäytymismalleja. KKT:ssa opitaan:

  • Tunnistamaan ja haastamaan negatiivisia ja katastrofiajatuksia
  • Kohtaamaan pelkoja asteittain (altistusharjoitukset)
  • Kehittämään ahdistuksenhallintakeinoja
  • Vähentämään välttelykäyttäytymistä

KKT:n teho on osoitettu tutkimuksissa lähes kaikissa ahdistuneisuushäiriöissä. Hoito kestää yleensä 10-20 käyntiä.

Muita tehokkaita terapiamuotoja ovat:

  • Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT): Auttaa hyväksymään vaikeita tunteita ja toimimaan omien arvojen mukaisesti.
  • Mindfulness-pohjaiset terapiat: Keskittyvät tietoisuustaitojen kehittämiseen ja nykyhetkessä elämiseen.
  • Psykodynaaminen terapia: Tutkii ahdistuksen taustalla olevia tiedostamattomia konflikteja ja menneisyyden kokemuksia.

Lääkehoito

Lääkehoito on toinen tärkeä osa ahdistuneisuushäiriöiden hoitoa. Lääkehoidon aloittaa aina lääkäri, joka arvioi hoidon tarpeen ja sopivan lääkkeen.

Masennuslääkkeet ovat ahdistuneisuushäiriöiden ensisijaisia lääkkeitä:

  • SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät): Esimerkiksi essitalopraami, sertraliini, fluoksetiini
  • SNRI-lääkkeet (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät): Venlafaksiini, duloksetiini

Masennuslääkkeiden vaikutus alkaa yleensä 2-4 viikon kuluessa. Alkuvaiheessa sivuvaikutukset voivat olla voimakkaampia kuin hoitovaste.

Bentsodiatsepiinit voivat auttaa akuutissa ahdistuksessa, mutta niihin liittyy riippuvuusriski, joten niitä käytetään yleensä vain lyhytaikaisesti:

  • Diatsepaami, oksatsepaami, alpratsolaami

Muita lääkkeitä:

  • Buspironi (anksiolyytti, joka ei aiheuta riippuvuutta)
  • Pregabaliini (epilepsialääke, jota käytetään myös yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä)
  • Hydroksitsiini (antihistamiini, jolla on rauhoittava vaikutus)

Lääkehoidon lopettaminen tulee aina tehdä asteittain lääkärin valvonnassa.

Omahoito ja elämäntavat

Omahoidolla on merkittävä rooli ahdistuneisuushäiriön hallinnassa. Seuraavat elämäntapamuutokset voivat auttaa vähentämään ahdistusta:

Liikunta: Säännöllinen liikunta vähentää ahdistusta ja stressiä. Jo 20-30 minuuttia liikuntaa 3-5 kertaa viikossa voi auttaa merkittävästi.

Riittävä uni: Univaje voi pahentaa ahdistusoireita. Pyri säännölliseen unirytmiin ja 7-9 tunnin yöuniin.

Rentoutumisharjoitukset:

  • Syvähengitys
  • Progressiivinen lihasrentoutus
  • Mielikuvaharjoitukset
  • Jooga

Mindfulness ja tietoisuustaidot: Tietoinen läsnäolo nykyhetkessä voi auttaa hallitsemaan murehtimista ja katastrofiajattelua.

Päihteiden välttäminen: Kofeiini, alkoholi ja nikotiini voivat pahentaa ahdistusoireita. Myös huumeet voivat laukaista tai pahentaa ahdistusta.

Terveellinen ruokavalio: Säännöllinen ateriarytmi ja terveellinen ruokavalio tukevat psyykkistä hyvinvointia.

Stressinhallinta: Pyri tunnistamaan stressin lähteet ja vähentämään kuormitusta. Opi sanomaan “ei” ja rajaamaan tehtäviä.

Sosiaalinen tuki: Keskustele läheisten kanssa ja vältä eristäytymistä. Vertaistuki voi olla erityisen tärkeää.

Omahoito toimii parhaiten yhdistettynä ammattilaisen tarjoamaan hoitoon. Se voi kuitenkin auttaa lievissä ahdistusoireissa myös itsenäisenä hoitomuotona.

Mistä apua ahdistuneisuushäiriöön Suomessa?

Jos epäilet kärsiväsi ahdistuneisuushäiriöstä, on tärkeää hakea apua. Suomessa on useita tahoja, joiden puoleen voit kääntyä.

Oma terveyskeskus / lääkäri

Julkisen terveydenhuollon peruspalvelut ovat ensisijainen avun hakemisen paikka. Varaa aika omalle terveysasemallesi ja kerro oireistasi. Lääkäri voi diagnosoida ahdistuneisuushäiriön ja ohjata jatkohoitoon.

Työterveyshuolto

Jos olet työelämässä, voit hakeutua työterveyshuollon vastaanotolle. Työterveyshuollon palvelut vaihtelevat työnantajittain, mutta monilla on mahdollisuus tarjota myös mielenterveyden tukea.

Opiskeluterveydenhuolto

Opiskelijat voivat hakea apua oppilaitoksen terveydenhuollosta tai YTHS:ltä (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö). YTHS palvelee yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoita.

Mielenterveystalo.fi

Mielenterveystalo.fi on HUS:n ylläpitämä verkkopalvelu, josta löytyy laajasti tietoa, omahoito-ohjelmia ja oppaita mielenterveyden ongelmiin. Sivustolta löytyy myös palveluohjaus, jonka avulla voit etsiä oman alueesi mielenterveyspalvelut.

Järjestöt ja kriisipalvelut

Monet järjestöt tarjoavat tukea ja neuvontaa ahdistuneisuushäiriöihin:

  • Mieli ry (Suomen Mielenterveys ry): mieli.fi
    • Valtakunnallinen kriisipuhelin: 09 2525 0111 (24/7)
    • Kriisikeskukset ympäri Suomea
  • Tukinet: tukinet.net
    • Verkossa toimiva kriisikeskus
    • Chat-palvelut ja keskusteluryhmiä
  • Sekasin-chat: sekasin247.fi
    • Nuorille suunnattu chat-palvelu

Yksityiset terapeutit ja psykiatrit

Jos haluat hakeutua suoraan yksityiselle puolelle, voit etsiä terapeuttia tai psykiatria esimerkiksi näistä lähteistä:

  • Psykoterapiakeskus Vastaamo
  • Psykologiliiton terapiahaku
  • Kelan palveluntuottajahaku (Kuntoutuspsykoterapiaa tarjoavat terapeutit)

Jos sinulla on lähetettä psykoterapiaan, Kela voi korvata osan kustannuksista kuntoutuspsykoterapiana.

Matalan kynnyksen palvelut

Monissa kunnissa on tarjolla matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, kuten walk-in-vastaanottoja, päivystäviä sairaanhoitajia tai psykiatrisia sairaanhoitajia, joille voi hakeutua ilman lähetettä.

Jos olet huolissasi ahdistuneisuusoireista, ota rohkeasti yhteyttä johonkin näistä tahoista. Avun hakeminen on ensimmäinen askel kohti toipumista.

Yhteenveto ja rohkaisu

Ahdistus on yleinen mielenterveyden häiriö, joka ilmenee monin eri tavoin. Se voi tuntua lamaannuttavalta, mutta on tärkeää muistaa, että ahdistuneisuushäiriöt ovat hoidettavissa. Ymmärrys, oikea hoito ja tuki voivat auttaa sinua tai läheistäsi elämään täysipainoista elämää ahdistuksesta huolimatta.

Kertaamme vielä tärkeimmät pointit:

  1. Ahdistus eroaa normaalista ahdistuksesta voimakkuudeltaan, kestoltaan ja sillä, miten se vaikuttaa toimintakykyyn.
  2. Yleisimpiä ahdistuneisuushäiriöitä ovat yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja määräkohtaiset pelot.
  3. Ahdistus ilmenee psyykkisinä, fyysisinä ja käyttäytymiseen liittyvinä oireina, jotka vaihtelevat yksilöllisesti.
  4. Ahdistuneisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat monet tekijät: perimä, aivojen toiminta, elämänkokemukset, persoonallisuus ja stressi.
  5. Tehokkaita hoitokeinoja ovat psykoterapia (erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia), lääkehoito ja omahoito.
  6. Suomessa on tarjolla monipuolisia palveluja ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville.

Mielenterveyden häiriöihin liittyy edelleen stigmaa, mutta asenteet ovat onneksi muuttumassa. Ahdistuneisuushäiriö ei ole merkki heikkoudesta vaan lääketieteellinen tila, joka voi koskettaa ketä tahansa.

Avun hakeminen on osoitus vahvuudesta, ei heikkoudesta. Jos tunnistat itsessäsi tai läheisessäsi ahdistuneisuushäiriön oireita, älä epäröi hakea apua. Varhainen puuttuminen voi ehkäistä oireiden pahenemista ja nopeuttaa toipumista.

Muista, että et ole yksin. Ahdistus ovat yleisiä – Suomessa niistä kärsii elämänsä aikana noin 25% väestöstä. Monet ovat kulkeneet saman polun ja löytäneet avun.

Toipuminen Ahdistuson matka, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Jokaisella on oma polkunsa, ja pienetkin askeleet ovat tärkeitä. Ole lempeä itsellesi ja anna itsellesi aikaa parantua.

Jaa tämä artikkeli, jos uskot siitä olevan hyötyä jollekin läheisellesi. Tiedon lisääminen ja avoimuus ovat tärkeitä askeleita kohti stigman vähentämistä ja avun hakemisen kynnyksen madaltamista.

Ahdistuneisuushäiriö lukuina:

TilastoLukema
Esiintyvyys väestössä elämän aikananoin 25%
Esiintyvyys väestössä vuosittainnoin 10-15%
Sosiaalisten tilanteiden pelon esiintyvyys7-13%
Paniikkihäiriön esiintyvyys2-5%
Yleistyneen Ahdistus esiintyvyys4-7%
Naisten riski sairastua miehiin verrattunanoin 2-kertainen
Häiriön tyypillinen alkamisikä15-25 vuotta
Tehokkaasta hoidosta hyötyviä60-80%

Usein kysyttyä ahdistuneisuushäiriöstä:

Voiko ahdistuneisuushäiriöstä parantua kokonaan?

Kyllä, monissa tapauksissa ahdistuneisuushäiriöstä voi parantua kokonaan sopivan hoidon avulla. Toisilla häiriö on luonteeltaan pitkäaikaisempi, mutta oireet voivat lieventyä merkittävästi ja elämänlaatu parantua huomattavasti hoidon myötä.

Tarvitseeko ahdistuneisuushäiriöön aina lääkehoitoa?

Ei välttämättä. Lievissä ja keskivaikeissa tapauksissa psykoterapia ja omahoito voivat olla riittäviä. Lääkehoito on kuitenkin tehokas hoitomuoto ja voi olla tarpeen erityisesti vaikeissa oireissa tai kun psykoterapia ei yksin riitä.

Voiko ahdistuneisuushäiriö puhjeta aikuisena, vaikka nuorena ei olisi ollut oireita?

Kyllä. Vaikka monet ahdistuneisuushäiriöt alkavat nuoruudessa, ne voivat puhjeta missä iässä tahansa. Stressaava elämäntilanne, trauma tai muut tekijät voivat laukaista ahdistuneisuushäiriön myös aikuisiällä.

Miten voin tukea läheistäni, joka kärsii ahdistuneisuushäiriöstä?

Kuuntele, osoita empatiaa ja ymmärrystä. Älä vähättele kokemusta tai sano “älä stressaa”. Kannusta häntä hakemaan ammattiapua ja tarjoudu tarvittaessa avuksi esimerkiksi ajanvarauksessa tai lääkärissä käynnissä. Opi ahdistuneisuushäiriöstä, jotta ymmärrät paremmin läheisesi tilannetta.

Voiko liikunta todella auttaa ahdistuneisuushäiriöön?

Kyllä, säännöllinen liikunta on tutkitusti tehokas keino vähentää ahdistusta. Liikunta vaikuttaa aivojen kemiaan, vapauttaa endorfiineja ja vähentää stressihormonien määrää. Erityisen hyödyllisiä ovat kestävyyslajit kuten kävely, juoksu, pyöräily ja uinti.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi, eikä se korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Jos kärsit ahdistuneisuusoireista, ota yhteyttä lääkäriin tai mielenterveyspalveluihin.

Kirjoittaja: terveydenhuollon ammattilainen, jolla on erityisosaamista mielenterveyden häiriöistä. Artikkelin on tarkastanut psykiatrian erikoislääkäri.

Lähteet:

  1. Suomen Psykiatriyhdistys. (2022). Käypä hoito -suositus: Ahdistus. Duodecim.
  2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2023). Mielenterveyshäiriöt: Ahdistus. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/Ahdistus
  3. Huttunen, M. (2022). anxiete sociale Yleistynyt Ahdistus. Duodecim Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00555
  4. Isometsä, E. (2021) soziale angst Paniikkihäiriö. Duodecim Lääkärikirja. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00404
  5. Viikki, M., & Leinonen, E. (2020). Ahdistus diagnostiikka ja lääkehoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 136(13), 1147-54.
  6. Mieli – Suomen Mielenterveys ry. ansia sociale / (2023). Ahdistuneisuus ja Ahdistus. https://mieli.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-häiriöt/ahdistuneisuus-ja-Ahdistus
  7. Kunttu, K., & Pesonen, T. (2021). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS).
  8. Koponen, H., & Lepola, U. (2020). Ahdistus. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim.
  9. Markkula, N., & Suvisaari, J. sosiaalinen ahdistus (2022). Masennuksen ja Ahdistus esiintyvyys Suomessa. Suomen Lääkärilehti, 77(15), 990-997.
  10. Kauppi, A., & Oinas-Kukkonen, H. (2021). Digitaaliset interventiot mielenterveyden hoidossa. FinJeHeW – Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 13(2), 106-118.

Similar Posts